Vahterukselle töihin

”Eihän työ vie kuin kahdeksan tuntia päivässä”, kertoo koripalloharrastuksesta ystäviä löytänyt Kerttu Kupiainen, jonka työpaikka Vahteruksen tuotekehitysinsinöörinä sai muuttamaan Uuteenkaupunkiin.

Kirjoittanut: Seija-Leena Salo

Haastateltavana: Kerttu Kupiainen

Ikä: 27 v

Tuotekehitysinsinööri, Vahterus Oy

Koulutus: DI, Tampereen teknillinen yliopisto

Asuu: Uudessakaupungissa

Muuttanut: 2017 Tampereelta


Muutama vuosi sitten Kerttu Kupiainen opiskeli Tampereen teknillisessä yliopistossa, ja oli vielä pääsiäisen aikaan ilman kesätyöpaikkaa. Kaveri kertoi saaneensa työtarjouksen, jota ei itse voinut ottaa vastaan. Kerttu huomasi tilaisuutensa tulleen, pyysi kaverilta yhteystiedot – ja tarttui puhelimeen.Näin alkoi Kupiaisen ura Vahteruksella, ensin kolmen kuukauden kesätyöntekijänä, sitten diplomityötä tekevänä opiskelijana – ja nyt lähes vuoden ajan vakituisessa työsuhteessa tuotekehitysinsinöörinä.

Vahterus on uusikaupunkilainen perheyritys, joka tuottaa ja kehittää lämmönsiirtimiä teollisuuden käyttöön. Yli 90 % tuotannosta menee vientiin. Kupiainen työskentelee tuotekehityksen puolella neljän hengen ydintiimissä, ja lisäksi hänen alaisuudessaan toimii 2-3 laboratoriotyöntekijää, jotka testaavat tuotteita käytännössä.

Kun kysyn, mikä sain Kupiaisen jäämään Vahterukselle, hän kertoo, että työ vastaa täsmälleen hänen koulutustaan. Hän on valmistunut viime vuonna diplomi-insinööriksi ja opintoihin on kuulunut lämmönsiirtoa, virtausoppia, jäähdytystekniikkaa ja kemiaa. ”Tässä on ne kaikki. Ja vielä kun sain vastuulleni tuon testilaboratorion, niin siinä saa sitä käytännönpuolta myös. Monta kertaa kuvittelin oman elämäni olevan sitä, että pyörittelen papereita”, Kupiainen sanoo ja kertoo olevansa innostunut siitä, että suunnitelmia pääsee heti kokeilemaan käytäntöön. ” Tämä on kuitenkin sen verran pieni yritys, että voin itse olla mukana siinä testaamisessa. Ei vain niin, että annan paperit, ja joku muu tekee”.

Työ Vahteruksella kasvattaa Kupiaisen osaamista laajemminkin kuin vain yhden firman työtehtäviin. Vahterus toimittaa lämmönsiirtimiä energiateollisuuteen, kemianteollisuuteen ja kylmätekniikan sovelluksiin. Kupiaisen pitää siis perehtyä työssään useisiin eri teollisuudenaloihin.  

Kupiainen on selvästi motivoitunut oppimaan uutta, eikä pelkää virheitä. Työ vaatiikin useiden eri projektien yhtäaikaista hallintaa, mikä ei ole aina helppoa. Juuri mahdollisuus kehittää omaa osamista pitää työn kiinnostavana.” Joka tutkimuksesta ja testistä oppii jotain uutta. Ainakin vielä. Toivottavasti oppii jatkossakin”, kertoo Kupiainen.

Uuteen kaupunkiin

Uusi työ on tarkoittanut myös asuinpaikan vaihtamista. Kupiainen muutti Uuteenkaupunkiin puolisentoista vuotta sitten. ”Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua, että olen kotiutunut. Mutta kun tulin tänne tammikuussa, ja puolentoista tunnin lenkillä näin kolme ihmistä, niin tuli sellainen olo, että mihin mä oikein olen tullut”, Kupiainen nauraa, mutta toteaa, että viime talvena katukuva oli jo vilkkaampi, kenties autotehtaan rekrytointien takia. ”Ja kesällä on tietysti paljon ihmisiä ulkona”, hän jatkaa.

Kupiainen on löytänyt ystäviä aktiivisen koripalloharrastuksen kautta. Hän pelaa koripalloa 2.divisioonassa, turkulaisessa joukkueessa. Uudessakaupungissa hän treenaa kolmosdivarin joukkueen kanssa, kun ei pääse Turkuun. Treeneissä on pystynyt tutustumaan omanikäisiin ja samantyylisiin ihmisiin, joille soittaa, jos kaipaa seuraa vaikka kävelylle tai frisbeegolfaamaan.

Kupiainen kertoo myös valmentavansa koripallonuoria ja yleisurheilua. Kun totean, että työstä ilmeisesti jää aikaa ja voimia harrastaa, Kupiainen vastaa hymyillen, että eihän se työ vie kuin kahdeksan tuntia päivässä. Lisäksi Vahteruksella työajan liukumat helpottavat harrastamista. ”Se on tosi kiva, että pystyy joustamaan molemmissa päissä. Mullakin on noita nuorempia tyttöjä, joita valmennan, niin on kiva, että voi lähteä jo kolmelta, että ehtii neljäksi vetämään treenejä.”

Uuteenkaupunkiin muuttamista harkitsevalle Kupiainen kehuu kaupungin ihania rantoja ja kompaktiutta. Keskustassa kaikkialle pääsee pyörällä ja kävellen. Uudessakaupungissa on aika lailla kaikki, mitä tarvitsee”, Kupiainen sanoo.

Kaupungin keskustaan Kupiainen kaipaisi kuitenkin paikkaa, johon ihmiset kokoontuvat viettämään aikaa. Aiemmin suuremmissa kaupungeissa asuneena hän pohtii, että ilman omaa aktiivisuutta ja harrastustoimintaa Uudestakaupungista saattaisi olla vaikeampaa löytää ihmisiä ympärilleen. ”En löytänyt mitään paikkaa, mistä löytäisin ihmisiä, paitsi nuo harrastukset. olen pelannut paljon lautapelejä opiskeluaikana ja jo ennen. Tampereella kahviloissa oli lautapelejä ja lautapelikahvilakin, mut Uudessakaupungissa ei ole edes kahviloita. ” 

Kupiainen kertoo huomanneensa, että työn perässä muuttaneella on erilainen tilanne kuin opiskelijalla, jolle opiskelijayhteisö ikään kuin annetaan valmiina. ”Täällä pitää itse tehdä se työ. Paikkakuntalaisilla on jo kaverit, eivät he hae niitä aktiivisesti. Pitää markkinoida itsensä hyvin”, nauraa Kupiainen. Hän onkin ollut itse aktiivinen ja kokee onnistuneensa integroitumaan. Työ Vahteruksella on viihtymisessä iso tekijä. ”Olen tykännyt työstäni, joten mun on ollut tosi helppoa olla täällä. Mun mielestä täällä on hauska asua.”

Rivitaloasunnosta haaveilevasta Kupiaisesta saa sen vaikutelman, että hän on löytänyt paikkansa Uudestakaupungista, ja etenkin Vahterukselta. ”Tämä on vähän liiankin hyvä ensimmäinen työpaikka”, hän nauraa.