Etusivu » Ajankohtaista » Haave omasta kirppiksestä toteutui Uudessakaupungissa

Haave omasta kirppiksestä toteutui Uudessakaupungissa

Teksti ja kuvat: Päivi Sappinen

Loppusyksystä 2018 Liisa Kiiskilä-Oksaselle iski koti-ikävä. Mitä pidempään hän asiaa mietti, sitä enemmän paluu vanhaan kotikaupunkiin Uuteenkaupunkiin alkoi tuntua oikealta. 

Nuoruusvuosien kotikaupunki näytti kolmenkymmenen vuoden toisaalla asumisen jälkeen ihanalta. Kauniit, matalat puutalokorttelit tuntuivat Kiiskilä-Oksasesta kodikkailta ja kaupungin tunnelma poreili positiivisuutta.

Kun hän vuokrasi joulun alla linja-autoaseman kiinteistöstä pienen tilan vanhan tavaran puodilleen, tuntui kuin koko kaupunki olisi toivottanut hänet avosylin tervetulleeksi.

– Sain valtavasti positiivisia viestejä sekä kasvotusten että sosiaalisessa mediassa. Ihmiset myös tykkäsivät ja jakoivat puodin julkaisuja eteenpäin aktiivisesti somessa, ja se tuntui todella hyvältä. Tuli heti alusta asti yhteisöllisyyden tuntu ja siihen otettiin heti myös mukaan, Liisa Kiiskilä-Oksanen kiittelee nyt, puolisen vuotta muuttonsa jälkeen.

Pikkupuodista kirpputoriksi

Kiiskilä-Oksasen vanhan tavaran puoti LiisaKo oli perustettu Forssassa vuonna 2016. Aluksi putiikki toimi piharakennuksessa kodin yhteydessä, mutta siirtyi hetken kuluttua paremmalle liikepaikalle kaupungin keskustaan.

Vanhat rustiikkiset esineet olivat kiehtoneet Kiiskilä-Oksasta aina. Oman yrityksen myötä hän pääsi tekemään haaveilemaansa työtä vanhojen tavaroiden parissa.

– Kiersin ahkerasti vanhan tavaran liikkeitä, huutokauppoja ja rompetoreja etsimässä juuri liikkeeni tyyliin sopivaa myytävää. Lisäksi tein pieniä tuunaus- ja askartelutöitä myyntiin, hän kertoo puotinsa toiminnasta.

Ajatus oli kokeilla pienin askelin, kuinka putiikki uudessa kotikaupungissa otettaisiin vastaan. Asiakaspalaute oli positiivista ja asiakkaiden kanssa jutellessa nousi pintaan myös vanha ajatus yrityksen toiminnan laajentamisesta.

– Olin suunnitellut olevani pikkuputiikin kanssa vielä ainakin kesän yli linja-autoaseman liiketilassa ja katsoa, miten matkailu- ja kesäsesonki vaikuttaa myyntiin. Mutta sitten tämä kirppis-idea lähtikin toteutumaan aika nopealla aikataululla, Kiiskilä-Oksanen naurahtaa.

Idea oman kirpputorin perustamisesta oli kiehtonut häntä jo viime kesästä saakka. Muuttorumba paikkakunnan vaihdoksineen oli kuitenkin sysännyt ajatuksen hetkeksi taka-alalle, kunnes asiakkaan kommentti nosti idean jälleen päivänvaloon.

– Vuodenvaihteessa aloin tosissani miettiä, että jos tänne uutta kirpputoria tosiaan kaivataan, niin mitä jos nyt ryhtyisin sen osalta toimeen.

Ja toimeen toden totta ryhdyttiin. Kiiskilä-Oksanen otti yhteyttä Ukipoliksen uusyritysneuvoja Esa Kerkolaan, jonka avustuksella kirpputori nousi ideasta toteutukseen vain parissa kuukaudessa.

– Esasta oli valtavan suuri apu käytännön asioiden kanssa. Hän osasi neuvoa tila-asioissa ja sellaisissa Uki-jutuissa, joita minä en paluumuuttajana vielä tiennyt tai tajunnut, Kiiskilä-Oksanen kiittää.

Sopivan kokoinen, valoisa ja siisti tila kirpputorille löytyi nopeasti vanhasta Tuokilan talosta, Aliseltakadulta. Tukevat kirpputoripöydät Kiiskilä-Oksanen sai teetettyä Novidan rakennuspuolen opiskelijoilla, ja jo reilun kahden kuukauden kuluttua LiisaKo-kirppiksellä vietettiin avajaisia.

– Kaikki kävi lopulta tosi nopeasti ja kätevästi, kun apuakin sai monelta suunnalta. Ja tästä tuli juuri sellainen valoisa ja avara kuin olin haaveillutkin, hän tuumii tyytyväisenä.

Lämmin ja kotoisa Uusikaupunki

Ensimmäiset kuukaudet vanhassa kotikaupungissa ovat tuntuneet hyvältä. Sutinaa on uuden kirpputorin kanssa riittänyt, mutta yrittämisen ohella Kiiskilä-Oksanen on ehtinyt löytää itselleen omannäköisensä pienen kodin vanhasta talosta ja tutustua uusiin ihmisiin.  

– Täällä on kiva tunnelma, kun on tullut jo paljon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on nuoruudessa oltu enemmän tekemisissä ja nyt ollaan ikään kuin löydetty toisemme uudestaan. Ja runsaasti olen tutustunut mukaviin ihmisiin myös nyt tämän kirpputorin myötä, hän sanoo. – Tosin täällä on niin kotoinen ja lämmin ilmapiiri, että melkein voi vaikka kaikkia kaupungilla tervehtiä, vaikkei tuntisikaan.

Tällä hetkellä Kiiskilä-Oksasen aika kuluu pääasiassa maaliskuussa avatun kirpputorin pyörittämisessä. Jos vapaa-aikaa olisi enemmän, tie veisi hänet – yllätys, yllätys – kiertelemään rompetoreja ja kirppareita.

– Kyllä tämä on juuri nyt sekä työ, harrastus että oikeastaan koko elämä. Ja haluan satsata tähän täysillä.

Uuteenkaupunkiin Liisa Kiiskilä-Oksanen palasi jäädäkseen. Elämä ja tuore yritystoiminta alkavat asettua vähitellen uomiinsa ja kaupunki tuntua taas kodilta.

– Koskaanhan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta toivon, että saan jatkaa kirpputoria Uudessakaupungissa pitkään. Kiitos uusikaupunkilaisille, että olen saanut tuntea oloni tervetulleeksi. Tänne on ollut hyvä palata, Kiiskilä-Oksanen hymyilee ja rientää avaamaan kirpputorinsa ovea.

Uusi kauppapäivä on alkamassa.