Etusivu » Ajankohtaista » “Ukissa voi kasvaa ja elää huoletta”

“Ukissa voi kasvaa ja elää huoletta”

Uusikaupunkilaislapset ja -nuoret arvostavat kotikaupunkinsa turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä

Teksti ja kuvat: Päivi Sappinen

Pohitullin koulun kello pirisee keväisenä keskiviikkoaamupäivänä. Äänimerkistä lapset kiipeävät alas kiipeilytelineiltään, hyppäävät pois keinuistaan, kiikuttavat lainapallot ja hyppynarut välkkärikoppiin ja rientävät sisälle.

Koulun vihreän käytävän ensimmäinen luokkahuone täyttyy nopeasti innokkaasta pulinasta, kun musiikkiluokka 4B kirmaa kotiluokkaansa. Poikkeuksellisen lämmin kevätsää on saanut lasten posket hehkumaan ja silmät innosta ymmyrkäisiksi. Kauan kaivattu kesä odottaa jo ihan nurkan takana.

Pohitullin koulun 4B-musiikkiluokkalaiset viihtyvät hyvin kotikaupungissaan. Erityiskiitoksia lapsilta saavat hyvät harrastusmahdollisuudet ja mukavat tapahtumat.

Olen päässyt luokkaan vierailulle kysyäkseni lapsilta heidän ajatuksiaan kotikaupungistaan Uudestakaupungista. En meinaa ehtiä vielä edes ensimmäisen kysymykseni loppuun, kun nopeimpien kädet kurottelevat jo vinhasti kohti kattoa.

– Täällä on tosi paljon tekemistä, niinku puistoja ja kaikkea hauskaa. Ja erilaisia hyviä harrastuspaikkoja, esimerkiksi jäähalli, uimahalli ja hiihtoputki, linjaa kotikaupunkinsa hyviä puolia Olli Salin.

Juuri monipuolisista harrastusmahdollisuuksista nelosluokkalaiset antavatkin runsaasti kiitosta. Yli parinkymmenen oppilaan luokassa lapsilla on harrastuksia laidasta laitaan – on jalkapalloa, koripalloa, jääkiekkoa, salibandya, suunnistusta, ratsastusta, trumpetinsoittoa, kuvataidetta, uintia, retkeilyä, yleisurheilua ja bändipajaa. Noin vain muutamia mainitakseni. 

Ohjatun harrastustoiminnan ohella musaluokkalaiset kertovat viihtyvänsä kavereiden kanssa kaupungin yleisissä ulkotiloissa ja puistoissa sekä esimerkiksi kirjastossa. Erityisen kivoja juttuja ovat lasten mielestä viime vuonna kaupunkiin hankittu pumptrack-rata, kokeiluluontoinen demokatu-projekti ja erilaiset tapahtumat.

– Me käydään kavereiden kanssa aika paljon siinä skeittiradalla ja torilla potkulautailemassa. Ja myös kalasatamassa on yksi tosi hyvä skuuttipaikka, kertoo Mikael Kauha.

Kesällä 2018 kaupunkiin hankittu pumptrack-rata kerää kiitosta lapsilta.
Oleskelua, tapahtumia ja sopivasti uudistumista

Riippukeinuja ja muita rentoja oleskelupaikkoja lapset toivovat kaupungin puistoihin myös tulevaksi kesäksi. Viime vuotisen kävelykadun toimintoja voisi heidän mielestään kokeilla jossain uudessa paikassa, esimerkiksi juuri puistoissa.

– Olisi kiva, jos Rauhanpuistossakin toimisi joku vähän tämän meidän koulun välkkärikopin tyylinen paikka, mistä voisi lainata vaikka pelivälineitä, ehdottaa Tenho Turunen.

Eila Saarinen mainitsee myös kotikaupungin rauhallisuuden olevan mukava asia.

– Täällä pystyy mukavasti olemaan, kun ei ole liikaa ihmisiä tai ruuhkia, hän perustelee.

Nelosluokkalaiset kertovat nauttivansa pikkukaupungin yhteisöllisyydestä. Esimerkkeinä esiin nousevat erilaiset tapahtumat, erityisesti Crusell-viikon yhteydessä järjestettävä piknik-tapahtuma Lyhtyjen yö ja viime kesänä Rauhanpuistossa demokatu-projektin puitteissa vietetyt leffaillat.

– Lisää voisi olla sellaisia kaikille yhteisiä tapahtumia, mihin ihan kuka vaan voisi tulla. Vaikka sellainen, missä kaikki yhdessä istuttaisivat puita tai kasveja. Eikä haittaisi, vaikkei tuntisi kaikkia, kun sieltä saisi sitten uusia kavereita, Olli Salin pohtii.

Yhteisölliset piknik-tapahtumat ovat Uudessakaupungissa suosittuja. Niitä koululaiset toivoisivat kaupunkiin lisääkin.

Koulussa musiikkiluokkalaiset kertovat viihtyvänsä hyvin. Kiitosta saavat niin mukavat opettajat, musiikkiluokkatoiminta, koulurakennuksen värikkäät seinät kuin ilmainen kouluruokakin. Suunnitteilla olevaan uuteen koulukeskukseen oppilaat toivovat erityisesti värikylläisyyttä, kasveja ja oleskelupaikkoja.

– Täällä koulussa ja koko Uudessakaupungissa on kaikkea tosi kivaa, mutta se ei tarkoita, etteikö voisi silti vähän myös uudistua, tiivistää Daniel Räsänen ja saa luokkatoverinsa nyökyttelemään. 

Hyvä yhteishenki

Muutaman sadan metrin päässä Uudenkaupungin lukion ala-aulassa tunnelma on seesteinen. Suurin osa oppilaista on parhaillaan oppitunnilla, ainoastaan muutama hyppytunnin viettäjä on kerääntynyt aulan sohville lepäilemään.

Lukion toista luokkaa käyvät Julia Laitinen, Veera Haapajärvi ja Jimi Laasonen sekä ykkösluokkalainen Alex Frimodig puntaroivat toiveitaan tulevan sivistys- ja hyvinvointikeskuksen osalta tarkkaan. Vaikka nelikko ehtii painaa valkolakin päähänsä jo ennen uuden koulun valmistumista, he toivovat tulevien opiskelijoiden puolesta perusasioiden olevan kunnossa tulevassa koulurakennuksessa.

– Lämmitys, ilmastointi ja tilavat vessat, Veera Haapajärvi luettelee.

– Ja erityisiä tiloja tiettyjä oppiaineita varten. Jotta vaikka kemiassa pystytään tekemään harjoituksia mahdollisimman monipuolisesti, lisää Alex Frimodig.

Myös avoimet ja valoisat oleskelutilat nousevat nuorten toivelistalla korkealle. Mutta vaikka uusissa puitteissa opiskelu on mukavaa, Alex Frimodig toivoo, että ulkoisten asioiden ohella muistetaan myös laadukas opetus. 

– Paljon tärkeämpää on kuitenkin keskittyä siihen, mitä opettajat pystyvät meille antamaan kuin siihen, millaisilla tuoleilla me istutaan.

Pienen, 185 oppilaan lukion ilmapiiristä nuoret puhuvat lämpimästi. Tunnelma on Ukilukiossa kohdallaan eivätkä eri luokka-asteet rajoita hengailua kaikkien kanssa.

– Täällä on tosi hyvä yhteishenki, eikä ole minkäänlaista kynnystä mennä juttelemaan eri ikäluokan oppilaiden kanssa, vaan kaikki vähän kuin tuntee kaikki, Haapajärvi mainitsee.

Suitsutusta keräävät etenkin opettajat. Nuoret kokevat, että heidän hyvinvointinsa kiinnostaa opettajia ihan oikeasti.

– Opettajat on tosi huomaavaisia ja niitä oikeasti kiinnostaa meidän koulunkäynti. Ne kysyy mitä kuuluu ja tietää myös jokaisen yksilölliset tarpeet. Ja aina uskaltaa mennä myös opettajille juttelemaan. Ne on ehkä tässä vaiheessa jo enemmän kavereita kuin kasvattajia, mikä on tosi hyvä juttu, pohtii Julia Laitinen.

Lukiolaisnelikko kiittää oppilaitoksen rentoa ja yhteisöllistä ilmapiiriä. Vasemmalta: Julia Laitinen, Alex Frimodig, Jimi Laasonen ja Veera Haapajärvi.
Turvallinen kasvupaikka

Kotikaupunkiaan lukiolaisnelikko pitää ennen kaikkea turvallisena kasvupaikkana lapsille ja nuorille. Pikkukaupungin yhteisöllinen elämänmeno on luonut pohjan huolettomalle lapsuudelle.

– Kaupungin pienuus on hyvä asia. Kun väkeä on aika vähän, ihmiset oppii tuntemaan helposti ja aina on joku jolle soittaa. En ole koskaan tuntenut oloani turvattomaksi täällä, edes yöaikaan, Laitinen sanoo muiden kompatessa.

Myös vaikuttamismahdollisuuksia oman ikäluokan asioihin on nuorten mielestä tarjolla hyvin. Alex Frimodig ja Julia Laitinen toimivat lukion oppilaskunnassa ja Veera Haapajärvi ja Jimi Laasonen ovat puolestaan mukana nuorten mielenterveysseura Yeesin toiminnassa. Yeesin avulla nuoret ovat esimerkiksi saaneet mahdollisuuden hankkia koulun aulaan biljardipöydän ja kahvikoneen sekä toteuttaneet hiljaisen työn tilan.

– Lisäksi voi hakeutua vaikka nuorisovaltuustoon, jolloin on mahdollisuus päästä vaikuttamaan asioihin vähän yleisemmin. Täällä on helppo päästä mukaan, kun on itse aktiivinen, Julia Laitinen kertoo.

Alex, Julia, Veera ja Jimi ovat onnellisia saadessaan kasvaa Uudenkaupungin turvallisessa ilmapiirissä.

Talvisin kaupungissa on harrastustarjontaa nuorten mukaan hyvin, mutta edessä olevaa kesää ja sen myötä heräilevää kaupunkia he odottavat erityisellä innolla. Kesäisin suosikkipaikoiksi nousevat puistot ja uimarannat, erityismaininnan saa Pakkahuoneen koko ranta-alue.

Mutta mikä Uudessakaupungissa sitten on kaikkein parasta?

– Mä olen aina pitänyt siitä, että on paljon luontoa ja puistoja, Jimi Laasonen mainitsee.

– Täällä on mukavaa, kun kaikki on kavereita keskenään. Jos vaikka menee puistoon, aina siellä melkein on joku, jonka tietää ja jonka kanssa voi hengailla, Veera sanoo.

– Ja on täällä tosi rauhallista. On voinut aina ihan huoletta kasvaa ja elää, Alex lisää.

Turvallinen yhteisöllisyys on päällimmäisenä mielessä myös Julia Laitisella.

– Mulle lämpimin lapsuusmuisto on varmaan Haapaniemen kyläkoulu ja se koko kyläyhteisö. Kun on ollut osa pientä ja tiivistä porukkaa lapsesta asti, on myös saanut sydänystäviä, jotka ovat kulkeneet vierellä läpi koko elämän.

Jotain parannettavaakin tosin vielä löytyy. Jo pidempään vireillä ollut muutosehdotus koskee kouluruokalan salaattipöytää.

– Vielä kun saataisiin lanttu pois koulun porkkanaraasteesta. Se on meidän seuraava tavoite, Jimi Laasonen linjaa ja lupaa jatkaa ankaraa taistelua koko-oranssin raasteen puolesta.