Etusivu » Ajankohtaista » “Ehkä minut on tarkoitettu tänne”

“Ehkä minut on tarkoitettu tänne”

23-vuotiaan Ronja Putaalan uusikaupunkilaistuminen on sujunut niin onnellisten tähtien alla, että hän ajattelee muuton olleen kohtalo.

Teksti ja kuvat: Päivi Sappinen

Tapasin parikymppisen Ronja Putaalan ensimmäisen kerran puolisentoista vuotta sitten. Tuolloin hän oli juuri kantanut muuttokuormansa Oulusta Uuteenkaupunkiin ja puhkui intoa tutustua uuteen kotikaupunkiinsa. Puheessa soljuivat levveät murresanat ja hymy ulottui tuona loppukesän iltapäivänä korvasta toiseen.

Muutto oli sujunut melkein kuin elokuvissa. Kun Ronja oli tehnyt päätöksen vaihtaa maisemaa – rakkauden perässä, kuin elokuvasta sekin – hän onnistui kalastamaan itselleen pikavauhtia sekä työpaikan että kauniin puutaloyksiön keskustasta. Siis juuri sillä hetkellä, kun asuntopula oli kaupungissa kaikkein akuuteimmillaan.

– Kyllä tämä varmaan jotain kohtaloa on, Ronja tuumi tuolloin.

Nyt, vajaat pari vuotta tuon ensitapaamisemme jälkeen, istumme aiheen äärellä kahvilla uudemman kerran. Leveä hymy ei ole kaikonnut kasvoilta mihinkään ja pohjoisen murrekin keinahtelee suusta ulos edelleen yhtä lupsakkana.

– Tuo teidän vähän töksähtelevä puhetyyli onkin ainoa asia, mihin en oikein ole tottunut. Niin, ja ne tasa-arvoiset risteykset, ne on aika hanurista, Ronja myöntää silmiään pyöräytellen, mutta nauraa iloisesti päälle.

Töitä ja opintoja limittäin

Moni asia on vajaan parin vuoden aikana kuitenkin muuttunutkin. Tasa-arvoisten risteysten Uusikaupunki on alkanut tuntua kodilta ja lyhennetyin tervehdyksin juttelevat kaupunkilaiset tutuilta. Lounastarjoilijan työ on vaihtunut vastuullisempaan kahvilatyöntekijän hommaan vuosi sitten avatussa Café Aitassa ja avopuolison kanssa on ehditty hankkia myös uusi, yhteinen rivitaloasunto.

– Sekin kävi jotenkin hämmästyttävän helposti muutamalla puhelulla. Kyllä minut varmaan on tänne tarkoitettu, kun kaikki tuntuu vaan sujuvan, hän nauraa.

Aktiivinen ja rohkea Ronja sanoo ottaneensa elämässään sellaisen asenteen, ettei anna mahdollisten vastoinkäymisten lannistaa, vaan pyrkii kaikin keinoin tekemään arjestaan mahdollisimman toimivaa. Jos esimerkiksi tulee mieleen, että työn ohella kiinnostaisi harjoittelupaikka mainosalalla, voi marssia paikalliseen mainostoimistoon ja kysyä sellaista.

– Olen aiemmalta koulutukseltani media-assistentti ja halusin vahvistaa osaamistani myös mediapuolella. Niinpä pamahdin kerran Mainostoimisto Grafeskon ovesta sisään ja sanoin, että voisin tulla teille osa-aikaiseen palkattomaan harjoitteluun. Ja nehän otti minut.

Grafeskon kautta elämään löytyi myös ystävä, Ella, joka jakaa Ronjan intohimon kuntosaliharjoitteluun. Yhdessä jaetaan paitsi hikipisarat punttisalilla, myös elämän iloja ja suruja.

– Ja onhan tämän työn kautta saanut tosi paljon sellaisia hyvän päivän tuttavia. Elämä on muuttunut hirmuisesti niistä muuton jälkeisistä ajoista, kun oli vain työ ja puoliso, Ronja miettii.

Töiden ja salitreenien ohella Ronjan aikaa vie nyt myös opiskelu. Ensimmäinen opiskeluvuosi Satakunnan ammattikorkeakoulun yrittäjän koulutusohjelmassa on lähtenyt käyntiin liukkaasti. Opintojen monimuotototeutus mahdollistaa kurssien suorittamisen kätevästi etänä töiden ohessa.

Kursseja on mahdollista suorittaa sekä lähiopintoina, verkossa että eri toteutustapoja yhdistellen. Oppilaitoksen kampuksella Porissa Ronja on käväissyt vasta muutaman kerran. 

– Tämä on älyttömän hyvä mahdollisuus ja ratkaisu tässä elämäntilanteessa. Pystyn tekemään töitä ja opintoja rinnakkain ja suorittamaan koulussa vaadittavia harjoitteluja sitten sekä kahvilassa että tuossa tien toisella puolella sijaitsevassa Grafeskossa, Ronja kertoo tyytyväisenä.

Uudessakaupungissa on helppo olla

Jos kaiken tämän ohella aikaa vielä jää, Ronja käyttää sen esimerkiksi lukemalla tai blogiaan kirjoittamalla.

– Niin, ja nyt olen innostunut ihan hirveästi yrteistä ja viherkasveista ja kasvattelen niitä kotona. Olisi ihanaa myös elvyttää vanha teatteriharrastus ja alkaa taas ratsastaa. Olen vähän sähköjänis, että kyllä näitä ideoita aina pursuaa, jos vain aikaa olisi toteuttaa, hän nauraa.

Ennakkoluuloton hyppy Suomen halki siis kannatti. Länsirannikon pikkukaupungissa arki on jouhevaa, oma elämänpiiri on alkanut muotoutua, ja nyt, kevätauringon paistaessa kalastajakylä näyttää Ronjan mielestä parhaat puolensa.

– Kesähän täällä on aivan ihana! Ja se, että tulee niin aikaisin kevät. Ehkä sekin vaikuttaa, kun olen itsekin pieneltä paikkakunnalta Iistä kotoisin, että viihdyn täällä niin hyvin. Täällä on tosi helppo olla, Ronja tuumii, hymyilee leveästi ja alkaa lukita työpaikkansa ovia.

Edessä on vielä päivän kuntosalitreeni, ja illalla muutama sivu tenttikirjaa. Tai sitten kevätillan viimeiset hetket sujuvat uuden kodin terassilla ilta-auringon säteistä nauttien.