Etusivu » Ajankohtaista » “Nykyään arkisinkin ehtii elää”

“Nykyään arkisinkin ehtii elää”

Anne Lundelin palasi hektisten vuosien jälkeen perheensä kanssa Uuteenkaupunkiin. Rannikkokaupunkiin asettuminen on tuonut ennen kaikkea lisää aikaa arjen tärkeille hetkille.

Teksti ja kuvat: Päivi Sappinen

– En voi sille mitään, että herään joka aamu hymyillen. Katso nyt tätä paikkaa, eihän täällä voi olla hymyilemättä, hihkuu Anne Lundelin aurinkoisena alkukesän päivänä Pakkahuoneen terassilla. Näkymä aukeaa auringonvalossa välkehtivälle merelle ja leuto tuuli vilvoittaa paahteisen helleviikon jälkeen armollisesti.  

Heinäkuun alussa tulee kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun Anne muutti perheensä kanssa Uuteenkaupunkiin. Tuttu kaupunki oli toki jo entuudestaan – Ugissa Anne vietti lapsuutensa ja nuoruusaikansa. Vaikka vuodet veivät häntä ympäri maailman, yksi asia säilyi hänen mielessään koko ajan muuttumattomana.

– Olen asunut monessa paikassa, mutta aina minulla on ollut vain yksi kotikaupunki. Se on tämä Uusikaupunki, hän sanoo.

Pohjoismaiden kautta takaisin kotiin

17 vuotta sitten, ylioppilaskeväänään, Anne lähti Tanskaan. Tekstiiliala kiinnosti ja selvittelyn perusteella juuri Tanskassa näkymät olivat alalla hyvät. Valkolakkiaan hän palasi vielä juhlimaan kotikonnuilleen, mutta heti juhlallisuuksien päätyttyä odotti paluulento ja uusi kotipaikka.

Tulevina vuosina tutuiksi tulivat kaikki Pohjoismaat. Kortteeri löytyi vuorollaan Tanskasta, Ruotsista tai Norjasta, sieltä, mihin työt milloinkin veivät. Pysyvämpi koti asettui kymmenisen vuotta sitten Pirkanmaalle, Lempäälään, missä perheeseen syntyneet lapset, Elli ja Joonas, aloittivat koulunsa.

Arjesta muodostui monelle perheelliselle tuttu töiden, työmatkojen, harrastuskuskausten ja kotitöiden palapeli. Aktiivisesti harrastavien lasten kuljettamiseen saattoi hurjimmillaan kulua jopa kolme tuntia illassa. Omiin harrastuksiin aikaa ja jaksamista jäi lähinnä iltamyöhällä, jos silloinkaan.

– On ihan hurjaa, kuinka suuri ero on entiseen. Kaikki on täällä niin helppoa ja sujuvaa. Yhtäkkiä arjessa onkin aikaa muullekin kuin töille ja autossa istumiselle, Anne ihmettelee.

Ajatus kotikaupunkiin paluusta alkoi kiehtoa viime syksynä. Anne oli päättänyt jättää silloisen työnsä Reimalla ja keskittyä kokonaan oman kauneusalan maahantuontiyrityksensä pyörittämiseen. Suuri osa töistä on mahdollista tehdä etänä ja reissun päälle pääsee merikaupungin rauhastakin lopulta aika näppärästi – naapurimaissa järjestettäviin aamupalavereihinkin ehtii Turun lentokentän kautta hyvin.

Eivätkä lapsetkaan panneet hanttiin, päinvastoin.

– Lapset ovat viettäneet paljon kesiä ja muita lomia mamman luona Uudessakaupungissa, joten paikka oli heille tuttu. Lopulta juuri lapset alkoivat vähän painostaa muuttopäätöksen tekemisessä, ja Elli aktiivisena tyttönä alkoi organisoida asioita minun puolestanikin jo, Anne nauraa.

Enemmän aikaa elämälle

Muuttopäätös on osoittautunut jopa ajateltua paremmaksi. Perhe osti keskustasta vanhan puutalon, jota Anne ja hänen puolisonsa Timo parhaillaan remontoivat. Talo on vain kivenheiton päässä merenrannasta, keskellä rauhallista puutaloaluetta.

– Kyllä meri on rantakaupungin tytölle iso juttu. Sen on tajunnut, kun on asunut välillä paikoissa, joissa vettä ei tule kuin hanasta, Anne virnistää näyttäessään tietä rannasta talolle.

Kävelymatkaan menee vain muutama minuutti. Kahden hiekkatien kulmauksessa nousevan talon yläikkunoista tosiaan näkyy merelle. Ainakin talvella, kun puissa ei ole lehtiä. Lähellä se joka tapauksessa on. Sopivalla etäisyydellä.

Lapsille muutos on ollut mieluinen. He ovat viihtyneet uudessa koulussaan ja pörräävät vapaa-aikana uusien kavereidensa kanssa kuin olisivat asuneet kaupungissa aina. Harrastuksiakin on löytynyt jo jokaiselle perheenjäsenelle, mutta illat auton ratissa ovat saaneet jäädä – melkein kaikki tarvittava löytyy 10 minuutin pyöräilymatkan päästä.

– Tuntuu, että täällä on moneen asiaan paljon matalampi kynnys. Harrastuksiin pääsee helposti mukaan ilman, että on tarvetta olla tavoitteellinen maajoukkuetason urheilija, ja joku osaa aina auttaa tai neuvoa, jos tulee joku avun tarve. Ihmiset ovat olleet kaikkialla tosi ystävällisiä ja auttavaisia, Anne luonnehtii.

Kaupungin monipuoliset harrastusmahdollisuudet saavat kiitosta Annelta. Nelihenkisen perheen jokainen jäsen on löytänyt mieluista tekemistä uudesta kotikaupungistaan. Kuva: Vilma Sappinen

Testiin ovat päässeet jo niin frisbeegolf-radat, pyöräilymaastot kuin uudet kuntoportaatkin. Vitosluokan syksyllä aloittava Joonas pelaa jääkiekkoa ja koripalloa, seiskaluokalle siirtyvä Elli innostui mukaan teatterikurssille ja teki myös pienen tauon jälkeen paluun koripallokentille. Syksyllä hän aloittaa musiikkiopistossa.

Anne on hyvillään myös kaupungin lukuisista viihtyisistä oleskelupaikoista. Ruokolanjärven soutuveneet, Karhuluodon uimaranta ja monet puistot houkuttelevat murrosikää lähestyviä lapsiakin hengailemaan ulkosalla. Pienessä kaupungissa kaikki on lähellä ja helposti saatavilla.

– Lapsetkin yksi lauantai hämmästelivät, kuinka paljon oltiin ehditty saman päivän aikana tehdä. Elämästä on tullut paljon aktiivisempaa ja monipuolisempaa täällä.

Myös perheen aikuisille Uusikaupunki on tarjonnut runsaasti vaihtoehtoja vapaa-aikaan. Timo on mukana VPK:ssa ja löysi sopivan salibandy-porukankin. Annen mukaan mies on uudessa kotikaupungissaan kuin kala vedessä.

– Se tuntee täältä jo kohta enemmän ihmisiä kuin minä, vaikka olen täältä kuitenkin kotoisin, hän nauraa.

Juuri nyt suurin osa perheen aikuisten vapaa-ajasta kuluu lähinnä saumauslaastien ja tapettiliisterien parissa. Puutalokoti pitäisi saada kuntoon ja muuttovalmiiksi mielellään aika pian.

– Laitoin kutsut Joonaksen syntymäpäiville siinä vaiheessa, kun taloon ei tullut vielä edes vettä. Mutta eiköhän siitä ensi viikkoon mennessä hyvä tule, Anne naurahtaa.

Valkoisen talon pihalla lojuvien remonttivehkeiden keskeltä päätään nostelevat aurinkoisen keltaiset orvokit. Ne Anne halusi istuttaa ovenpieleen, vaikka remppaurakka on vielä kesken.

Tämä paikka tuntuu kodilta jo nyt.