Etusivu » Ajankohtaista

“Nykyään arkisinkin ehtii elää”

Anne Lundelin palasi hektisten vuosien jälkeen perheensä kanssa Uuteenkaupunkiin. Rannikkokaupunkiin asettuminen on tuonut ennen kaikkea lisää aikaa arjen tärkeille hetkille.

Teksti ja kuvat: Päivi Sappinen

– En voi sille mitään, että herään joka aamu hymyillen. Katso nyt tätä paikkaa, eihän täällä voi olla hymyilemättä, hihkuu Anne Lundelin aurinkoisena alkukesän päivänä Pakkahuoneen terassilla. Näkymä aukeaa auringonvalossa välkehtivälle merelle ja leuto tuuli vilvoittaa paahteisen helleviikon jälkeen armollisesti.  

Heinäkuun alussa tulee kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun Anne muutti perheensä kanssa Uuteenkaupunkiin. Tuttu kaupunki oli toki jo entuudestaan – Ugissa Anne vietti lapsuutensa ja nuoruusaikansa. Vaikka vuodet veivät häntä ympäri maailman, yksi asia säilyi hänen mielessään koko ajan muuttumattomana.

– Olen asunut monessa paikassa, mutta aina minulla on ollut vain yksi kotikaupunki. Se on tämä Uusikaupunki, hän sanoo.

Pohjoismaiden kautta takaisin kotiin

17 vuotta sitten, ylioppilaskeväänään, Anne lähti Tanskaan. Tekstiiliala kiinnosti ja selvittelyn perusteella juuri Tanskassa näkymät olivat alalla hyvät. Valkolakkiaan hän palasi vielä juhlimaan kotikonnuilleen, mutta heti juhlallisuuksien päätyttyä odotti paluulento ja uusi kotipaikka.

Tulevina vuosina tutuiksi tulivat kaikki Pohjoismaat. Kortteeri löytyi vuorollaan Tanskasta, Ruotsista tai Norjasta, sieltä, mihin työt milloinkin veivät. Pysyvämpi koti asettui kymmenisen vuotta sitten Pirkanmaalle, Lempäälään, missä perheeseen syntyneet lapset, Elli ja Joonas, aloittivat koulunsa.

Arjesta muodostui monelle perheelliselle tuttu töiden, työmatkojen, harrastuskuskausten ja kotitöiden palapeli. Aktiivisesti harrastavien lasten kuljettamiseen saattoi hurjimmillaan kulua jopa kolme tuntia illassa. Omiin harrastuksiin aikaa ja jaksamista jäi lähinnä iltamyöhällä, jos silloinkaan.

– On ihan hurjaa, kuinka suuri ero on entiseen. Kaikki on täällä niin helppoa ja sujuvaa. Yhtäkkiä arjessa onkin aikaa muullekin kuin töille ja autossa istumiselle, Anne ihmettelee.

Ajatus kotikaupunkiin paluusta alkoi kiehtoa viime syksynä. Anne oli päättänyt jättää silloisen työnsä Reimalla ja keskittyä kokonaan oman kauneusalan maahantuontiyrityksensä pyörittämiseen. Suuri osa töistä on mahdollista tehdä etänä ja reissun päälle pääsee merikaupungin rauhastakin lopulta aika näppärästi – naapurimaissa järjestettäviin aamupalavereihinkin ehtii Turun lentokentän kautta hyvin.

Eivätkä lapsetkaan panneet hanttiin, päinvastoin.

– Lapset ovat viettäneet paljon kesiä ja muita lomia mamman luona Uudessakaupungissa, joten paikka oli heille tuttu. Lopulta juuri lapset alkoivat vähän painostaa muuttopäätöksen tekemisessä, ja Elli aktiivisena tyttönä alkoi organisoida asioita minun puolestanikin jo, Anne nauraa.

Enemmän aikaa elämälle

Muuttopäätös on osoittautunut jopa ajateltua paremmaksi. Perhe osti keskustasta vanhan puutalon, jota Anne ja hänen puolisonsa Timo parhaillaan remontoivat. Talo on vain kivenheiton päässä merenrannasta, keskellä rauhallista puutaloaluetta.

– Kyllä meri on rantakaupungin tytölle iso juttu. Sen on tajunnut, kun on asunut välillä paikoissa, joissa vettä ei tule kuin hanasta, Anne virnistää näyttäessään tietä rannasta talolle.

Kävelymatkaan menee vain muutama minuutti. Kahden hiekkatien kulmauksessa nousevan talon yläikkunoista tosiaan näkyy merelle. Ainakin talvella, kun puissa ei ole lehtiä. Lähellä se joka tapauksessa on. Sopivalla etäisyydellä.

Lapsille muutos on ollut mieluinen. He ovat viihtyneet uudessa koulussaan ja pörräävät vapaa-aikana uusien kavereidensa kanssa kuin olisivat asuneet kaupungissa aina. Harrastuksiakin on löytynyt jo jokaiselle perheenjäsenelle, mutta illat auton ratissa ovat saaneet jäädä – melkein kaikki tarvittava löytyy 10 minuutin pyöräilymatkan päästä.

– Tuntuu, että täällä on moneen asiaan paljon matalampi kynnys. Harrastuksiin pääsee helposti mukaan ilman, että on tarvetta olla tavoitteellinen maajoukkuetason urheilija, ja joku osaa aina auttaa tai neuvoa, jos tulee joku avun tarve. Ihmiset ovat olleet kaikkialla tosi ystävällisiä ja auttavaisia, Anne luonnehtii.

Kaupungin monipuoliset harrastusmahdollisuudet saavat kiitosta Annelta. Nelihenkisen perheen jokainen jäsen on löytänyt mieluista tekemistä uudesta kotikaupungistaan. Kuva: Vilma Sappinen

Testiin ovat päässeet jo niin frisbeegolf-radat, pyöräilymaastot kuin uudet kuntoportaatkin. Vitosluokan syksyllä aloittava Joonas pelaa jääkiekkoa ja koripalloa, seiskaluokalle siirtyvä Elli innostui mukaan teatterikurssille ja teki myös pienen tauon jälkeen paluun koripallokentille. Syksyllä hän aloittaa musiikkiopistossa.

Anne on hyvillään myös kaupungin lukuisista viihtyisistä oleskelupaikoista. Ruokolanjärven soutuveneet, Karhuluodon uimaranta ja monet puistot houkuttelevat murrosikää lähestyviä lapsiakin hengailemaan ulkosalla. Pienessä kaupungissa kaikki on lähellä ja helposti saatavilla.

– Lapsetkin yksi lauantai hämmästelivät, kuinka paljon oltiin ehditty saman päivän aikana tehdä. Elämästä on tullut paljon aktiivisempaa ja monipuolisempaa täällä.

Myös perheen aikuisille Uusikaupunki on tarjonnut runsaasti vaihtoehtoja vapaa-aikaan. Timo on mukana VPK:ssa ja löysi sopivan salibandy-porukankin. Annen mukaan mies on uudessa kotikaupungissaan kuin kala vedessä.

– Se tuntee täältä jo kohta enemmän ihmisiä kuin minä, vaikka olen täältä kuitenkin kotoisin, hän nauraa.

Juuri nyt suurin osa perheen aikuisten vapaa-ajasta kuluu lähinnä saumauslaastien ja tapettiliisterien parissa. Puutalokoti pitäisi saada kuntoon ja muuttovalmiiksi mielellään aika pian.

– Laitoin kutsut Joonaksen syntymäpäiville siinä vaiheessa, kun taloon ei tullut vielä edes vettä. Mutta eiköhän siitä ensi viikkoon mennessä hyvä tule, Anne naurahtaa.

Valkoisen talon pihalla lojuvien remonttivehkeiden keskeltä päätään nostelevat aurinkoisen keltaiset orvokit. Ne Anne halusi istuttaa ovenpieleen, vaikka remppaurakka on vielä kesken.

Tämä paikka tuntuu kodilta jo nyt.

 

Uusikaupunki tarjoilee kulttuurinnälkäisille monipuolisen kattauksen herkkuja

Festareita, näyttelyitä, teatteria, konsertteja… Uudessakaupungissa on valtavan laaja kulttuurielämysten tarjonta ympäri vuoden.

Teksti: Päivi Sappinen
Kuvat: Päivi Sappinen, Vilma Sappinen ja Mari Jalava

Kesä on tapahtumien kulta-aikaa kaikkialla, ja sitä se on myös Uudessakaupungissa. Lukuisat toritapahtumat, kesäteatterit ja festarit kutsuvat ihmisiä yhteen nauttimaan valoisan ajan huumasta. Kaupungin kesä käynnistyy kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna juhlittavan Merefestin myötä ja jatkuu aina elokuulle asti.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla kevyestä musiikista nautitaan Pookifestissä, heinäkuun puolivälissä vedetään jalkaan festarihousut ja suunnataan Lokalahdelle juhlimaan maalaisfestari Karjurockiin ja heinä-elokuun vaihteessa nautitaan klassisen musiikin lempeydestä Crusell-viikolla.

Näiden suurempien tapahtumakokonaisuuksien lisäksi kaupungissa kuplii mukavasti koko kesän ajan melkein jokaisena päivänä. Elämysten pariin pääsee vaikkapa istahtamalla kesäteatterin katsomoon tai hyppäämällä mukaan päiväristeilylle, kiertämällä kaupungin lukuisissa museoissa, heittäytymällä iltatorien leppoisaan tunnelmaan tai nauttimalla ravintoloiden monipuolisesta musiikkitarjonnasta.

Mikael Konttinen orkestereineen viihdytti Pookifestin yleisöä kesällä 2018. Kuva: Päivi Sappinen
Kulttuuria ympäri vuoden

Kesä on täynnä toinen toistaan valloittavampia tapahtumia ja kulttuurielämyksiä, mutta miten käy syksyn tullen? Tarjoaako Uusikaupunki syys- ja talvikaudella kulttuurihampaan kolotukseen mitään apuja?

Varmasti tarjoaa, lupaa kaupungin kulttuuripalveluista vastaava Petri Hatakka.

– Heti tulevana syksynä järjestetään Kulttuurikeskus Crusellissa kuusi konserttia, luvassa on esimerkiksi Dave Lindholmin ja Jesse Kaikurannan konsertit. Myös Neon 2 tulee ensimmäisellä konserttisalikiertueellaan Uuteenkaupunkiin, Hatakka luettelee.

Crusellissa järjestettiin keväällä ensimmäistä kertaa näyttämötanssit. Kuva: Päivi Sappinen

1,5 vuotta kulttuuripalveluissa työskennellyt Hatakka haluaa tarjota kaupunkilaisille monipuolista ohjelmaa nimenomaan vuoden ympäri. Monilla kesätapahtumilla on jo pitkät perinteet ja ne jatkuvat vastakin, mutta myös pimeimpään vuodenaikaan, ja ehkä etenkin silloin, tarjontaa saisi olla enemmän.

– Sopivan määrän kanssa on vielä vähän hakemista. Ukin kokoisella paikkakunnalla pitää kuitenkin ottaa huomioon sekin, ettei tulisi hirveästi päällekkäisyyksiä, koska se vaikuttaa heti kävijämääriin molemmissa tapahtumissa, Hatakka arvioi. – Alkuvuoden aikana meillä oli Crusellissa tosi monta tapahtumaa, hieman kokeiluluontoisestikin. Järjestettiin esimerkiksi näyttämötanssit ja nuorisokonsertti.

Ja tarjoaa Uudenkaupungin kulttuurielämä paljon muutakin kuin musiikillista ohjelmaa. Uudenkaupungin teatterissa on vuosittain 3-6 ensi-iltaa, vaihtuvia taidenäyttelyitä on nähtävillä esimerkiksi Taidegalleria Horisontissa, Runonkulman Galleriassa ja Crusellin Liljelund-hallissa ja Wahlbergin museotalo on avoinna ympäri vuoden.

Eikä tietenkään pidä myöskään unohtaa vanhaan talousrakennukseen rakennettua Kuvalaa, joka on yksi Suomen vanhimmista edelleen toimivista elokuvateattereista. Tai vaikkapa syyskuun alussa järjestettävää Uudenkaupungin Vanhat Talot -puutalotapahtumaa, jossa talojen asukkaat kutsuvat ihmiset koteihinsa kylään.

Uudenkaupungin teatterissa on vuosittain 3-6 ensi-iltaa, kahdella eri näyttämöllä. Kuva: Vilma Sappinen
Mutta entäs lapset ja nuoret?

Loppuvuodesta on perheen pienimmille suunnattu Lasten kuu – Marraskuu, jonka lukuisista kulttuurielämyksistä monet lapset pääsevät nauttimaan päiväkodin tai koulun kanssa. Lisäksi aktiivisesti toimivat yhdistykset, kuten MLL, järjestävät vuosittain ohjelmaa lapsiperheille.

Nuoriso, sen sijaan, on kohderyhmistä Hatakankin mielestä haastavin. Vielä 90-luvulla kukoistanut nuorten bändikulttuuri on hiipunut ja yltäkylläisen tarjonnan keskellä nuorisolle on haastavaa löytää mahdollisimman monia miellyttävää ohjelmaa.

– Tuossa kevätkaudella järjestettiin nuorille oma konsertti, mutta sinne löysi aika vähän porukkaa. Teemme nuorisotoimen kanssa yhteistyötä ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että nuoriin pitää jatkossakin satsata. Ehkä Lasten kuu – Marraskuun yhteyteen voisi ajatella myös omaa konserttia nuorisolle, hän pohtii.

Kesällä 2018 järjestetyt leffaillat Rauhanpuistossa houkuttelivat paikalle runsaasti nuoria. Vastaavia matalan kynnyksen puistotapahtumia on suunnitteilla jatkossakin. Kuva: Päivi Sappinen

Yksi ajatuksista on tuoda kulttuuria helposti kaikkien saataville sinne, missä ihmiset jo ovat. Puistokonsertteja ja muita matalan kynnyksen ulkotapahtumia on suunnitteilla järjestettäväksi tulevaisuudessa.

– Mielellään kuulemme myös kaupunkilaisten toiveita siitä, minkä tyyppistä tarjontaa jatkossa halutaan. Yhteydessä voi olla vaikka suoraan minuun tai laittaa toiveita esimerkiksi kulttuuripalveluiden Facebook-sivun kautta, Hatakka toivoo.

Kaupunginjohtajan kulttuuritärpit

Vuodesta 2012 Uudenkaupungin kaupunginjohtajana toiminut Atso Vainio on aktiivinen kulttuuri-ihminen. Vapaa-ajallaan Vainion voi löytää esimerkiksi kiertelemästä gallerioita sekä nauttimasta konserteista ja teatterista.

Hän pitää Uudenkaupungin kulttuuritarjontaa poikkeuksellisen monipuolisena ja viriilinä.

– Meillä on täällä kaupungin kokoon ja väestöpohjaan nähden aivan upeat puitteet ja todella hienosti edustettuina monet eri kulttuurin osa-alueet. On ollut ilo huomata, että esimerkiksi teatterin toiminnalla on selvä jatkumo, kun nuoria tulee koko ajan lisää mukaan toimintaan, Vainio iloitsee.

Jos kaupungin kulttuuritapahtumat eivät ole vielä tuttuja, Vainio suosittelee käymään ainakin seuraavissa:

  1. Teatteri

– Toivoisin, että mahdollisimman moni kävisi meidän hienossa teatterissa, jossa on monipuolista ja laadukasta tarjontaa.

  1. Karjurock

– Täysin poikkeuksellinen festivaali koko Suomen mittakaavassa.

  1. Merelliset illat

Merihistoriallisen yhdistykset maksuttomat illat ovat upea osa kaupungin kulttuuritarjontaa. 

Uudenkaupungin Merihistoriallisen yhdistyksen järjestämät Merelliset illat vetävät Crusellin kuukausittain ääriään myöten täyteen. Kuva: Mari Jalava

Uudenkaupungin Kulttuuripalveluiden tapahtumista pääsee kärryille seuraamalla heidän Facebook-sivujaan. Myös kaupungin tapahtumakalenteri kannattaa ottaa seurantaan – sinne myös yhdistykset, yritykset ja yksityiset toimijat pääsevät lisäämään omia tapahtumiaan.

 

 

“Ehkä minut on tarkoitettu tänne”

23-vuotiaan Ronja Putaalan uusikaupunkilaistuminen on sujunut niin onnellisten tähtien alla, että hän ajattelee muuton olleen kohtalo.

Teksti ja kuvat: Päivi Sappinen

Tapasin parikymppisen Ronja Putaalan ensimmäisen kerran puolisentoista vuotta sitten. Tuolloin hän oli juuri kantanut muuttokuormansa Oulusta Uuteenkaupunkiin ja puhkui intoa tutustua uuteen kotikaupunkiinsa. Puheessa soljuivat levveät murresanat ja hymy ulottui tuona loppukesän iltapäivänä korvasta toiseen.

Muutto oli sujunut melkein kuin elokuvissa. Kun Ronja oli tehnyt päätöksen vaihtaa maisemaa – rakkauden perässä, kuin elokuvasta sekin – hän onnistui kalastamaan itselleen pikavauhtia sekä työpaikan että kauniin puutaloyksiön keskustasta. Siis juuri sillä hetkellä, kun asuntopula oli kaupungissa kaikkein akuuteimmillaan.

– Kyllä tämä varmaan jotain kohtaloa on, Ronja tuumi tuolloin.

Nyt, vajaat pari vuotta tuon ensitapaamisemme jälkeen, istumme aiheen äärellä kahvilla uudemman kerran. Leveä hymy ei ole kaikonnut kasvoilta mihinkään ja pohjoisen murrekin keinahtelee suusta ulos edelleen yhtä lupsakkana.

– Tuo teidän vähän töksähtelevä puhetyyli onkin ainoa asia, mihin en oikein ole tottunut. Niin, ja ne tasa-arvoiset risteykset, ne on aika hanurista, Ronja myöntää silmiään pyöräytellen, mutta nauraa iloisesti päälle.

Töitä ja opintoja limittäin

Moni asia on vajaan parin vuoden aikana kuitenkin muuttunutkin. Tasa-arvoisten risteysten Uusikaupunki on alkanut tuntua kodilta ja lyhennetyin tervehdyksin juttelevat kaupunkilaiset tutuilta. Lounastarjoilijan työ on vaihtunut vastuullisempaan kahvilatyöntekijän hommaan vuosi sitten avatussa Café Aitassa ja avopuolison kanssa on ehditty hankkia myös uusi, yhteinen rivitaloasunto.

– Sekin kävi jotenkin hämmästyttävän helposti muutamalla puhelulla. Kyllä minut varmaan on tänne tarkoitettu, kun kaikki tuntuu vaan sujuvan, hän nauraa.

Aktiivinen ja rohkea Ronja sanoo ottaneensa elämässään sellaisen asenteen, ettei anna mahdollisten vastoinkäymisten lannistaa, vaan pyrkii kaikin keinoin tekemään arjestaan mahdollisimman toimivaa. Jos esimerkiksi tulee mieleen, että työn ohella kiinnostaisi harjoittelupaikka mainosalalla, voi marssia paikalliseen mainostoimistoon ja kysyä sellaista.

– Olen aiemmalta koulutukseltani media-assistentti ja halusin vahvistaa osaamistani myös mediapuolella. Niinpä pamahdin kerran Mainostoimisto Grafeskon ovesta sisään ja sanoin, että voisin tulla teille osa-aikaiseen palkattomaan harjoitteluun. Ja nehän otti minut.

Grafeskon kautta elämään löytyi myös ystävä, Ella, joka jakaa Ronjan intohimon kuntosaliharjoitteluun. Yhdessä jaetaan paitsi hikipisarat punttisalilla, myös elämän iloja ja suruja.

– Ja onhan tämän työn kautta saanut tosi paljon sellaisia hyvän päivän tuttavia. Elämä on muuttunut hirmuisesti niistä muuton jälkeisistä ajoista, kun oli vain työ ja puoliso, Ronja miettii.

Töiden ja salitreenien ohella Ronjan aikaa vie nyt myös opiskelu. Ensimmäinen opiskeluvuosi Satakunnan ammattikorkeakoulun yrittäjän koulutusohjelmassa on lähtenyt käyntiin liukkaasti. Opintojen monimuotototeutus mahdollistaa kurssien suorittamisen kätevästi etänä töiden ohessa.

Kursseja on mahdollista suorittaa sekä lähiopintoina, verkossa että eri toteutustapoja yhdistellen. Oppilaitoksen kampuksella Porissa Ronja on käväissyt vasta muutaman kerran. 

– Tämä on älyttömän hyvä mahdollisuus ja ratkaisu tässä elämäntilanteessa. Pystyn tekemään töitä ja opintoja rinnakkain ja suorittamaan koulussa vaadittavia harjoitteluja sitten sekä kahvilassa että tuossa tien toisella puolella sijaitsevassa Grafeskossa, Ronja kertoo tyytyväisenä.

Uudessakaupungissa on helppo olla

Jos kaiken tämän ohella aikaa vielä jää, Ronja käyttää sen esimerkiksi lukemalla tai blogiaan kirjoittamalla.

– Niin, ja nyt olen innostunut ihan hirveästi yrteistä ja viherkasveista ja kasvattelen niitä kotona. Olisi ihanaa myös elvyttää vanha teatteriharrastus ja alkaa taas ratsastaa. Olen vähän sähköjänis, että kyllä näitä ideoita aina pursuaa, jos vain aikaa olisi toteuttaa, hän nauraa.

Ennakkoluuloton hyppy Suomen halki siis kannatti. Länsirannikon pikkukaupungissa arki on jouhevaa, oma elämänpiiri on alkanut muotoutua, ja nyt, kevätauringon paistaessa kalastajakylä näyttää Ronjan mielestä parhaat puolensa.

– Kesähän täällä on aivan ihana! Ja se, että tulee niin aikaisin kevät. Ehkä sekin vaikuttaa, kun olen itsekin pieneltä paikkakunnalta Iistä kotoisin, että viihdyn täällä niin hyvin. Täällä on tosi helppo olla, Ronja tuumii, hymyilee leveästi ja alkaa lukita työpaikkansa ovia.

Edessä on vielä päivän kuntosalitreeni, ja illalla muutama sivu tenttikirjaa. Tai sitten kevätillan viimeiset hetket sujuvat uuden kodin terassilla ilta-auringon säteistä nauttien. 

 

 

 

 

“Ukissa voi kasvaa ja elää huoletta”

Uusikaupunkilaislapset ja -nuoret arvostavat kotikaupunkinsa turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä

Teksti ja kuvat: Päivi Sappinen

Pohitullin koulun kello pirisee keväisenä keskiviikkoaamupäivänä. Äänimerkistä lapset kiipeävät alas kiipeilytelineiltään, hyppäävät pois keinuistaan, kiikuttavat lainapallot ja hyppynarut välkkärikoppiin ja rientävät sisälle.

Koulun vihreän käytävän ensimmäinen luokkahuone täyttyy nopeasti innokkaasta pulinasta, kun musiikkiluokka 4B kirmaa kotiluokkaansa. Poikkeuksellisen lämmin kevätsää on saanut lasten posket hehkumaan ja silmät innosta ymmyrkäisiksi. Kauan kaivattu kesä odottaa jo ihan nurkan takana.

Pohitullin koulun 4B-musiikkiluokkalaiset viihtyvät hyvin kotikaupungissaan. Erityiskiitoksia lapsilta saavat hyvät harrastusmahdollisuudet ja mukavat tapahtumat.

Olen päässyt luokkaan vierailulle kysyäkseni lapsilta heidän ajatuksiaan kotikaupungistaan Uudestakaupungista. En meinaa ehtiä vielä edes ensimmäisen kysymykseni loppuun, kun nopeimpien kädet kurottelevat jo vinhasti kohti kattoa.

– Täällä on tosi paljon tekemistä, niinku puistoja ja kaikkea hauskaa. Ja erilaisia hyviä harrastuspaikkoja, esimerkiksi jäähalli, uimahalli ja hiihtoputki, linjaa kotikaupunkinsa hyviä puolia Olli Salin.

Juuri monipuolisista harrastusmahdollisuuksista nelosluokkalaiset antavatkin runsaasti kiitosta. Yli parinkymmenen oppilaan luokassa lapsilla on harrastuksia laidasta laitaan – on jalkapalloa, koripalloa, jääkiekkoa, salibandya, suunnistusta, ratsastusta, trumpetinsoittoa, kuvataidetta, uintia, retkeilyä, yleisurheilua ja bändipajaa. Noin vain muutamia mainitakseni. 

Ohjatun harrastustoiminnan ohella musaluokkalaiset kertovat viihtyvänsä kavereiden kanssa kaupungin yleisissä ulkotiloissa ja puistoissa sekä esimerkiksi kirjastossa. Erityisen kivoja juttuja ovat lasten mielestä viime vuonna kaupunkiin hankittu pumptrack-rata, kokeiluluontoinen demokatu-projekti ja erilaiset tapahtumat.

– Me käydään kavereiden kanssa aika paljon siinä skeittiradalla ja torilla potkulautailemassa. Ja myös kalasatamassa on yksi tosi hyvä skuuttipaikka, kertoo Mikael Kauha.

Kesällä 2018 kaupunkiin hankittu pumptrack-rata kerää kiitosta lapsilta.
Oleskelua, tapahtumia ja sopivasti uudistumista

Riippukeinuja ja muita rentoja oleskelupaikkoja lapset toivovat kaupungin puistoihin myös tulevaksi kesäksi. Viime vuotisen kävelykadun toimintoja voisi heidän mielestään kokeilla jossain uudessa paikassa, esimerkiksi juuri puistoissa.

– Olisi kiva, jos Rauhanpuistossakin toimisi joku vähän tämän meidän koulun välkkärikopin tyylinen paikka, mistä voisi lainata vaikka pelivälineitä, ehdottaa Tenho Turunen.

Eila Saarinen mainitsee myös kotikaupungin rauhallisuuden olevan mukava asia.

– Täällä pystyy mukavasti olemaan, kun ei ole liikaa ihmisiä tai ruuhkia, hän perustelee.

Nelosluokkalaiset kertovat nauttivansa pikkukaupungin yhteisöllisyydestä. Esimerkkeinä esiin nousevat erilaiset tapahtumat, erityisesti Crusell-viikon yhteydessä järjestettävä piknik-tapahtuma Lyhtyjen yö ja viime kesänä Rauhanpuistossa demokatu-projektin puitteissa vietetyt leffaillat.

– Lisää voisi olla sellaisia kaikille yhteisiä tapahtumia, mihin ihan kuka vaan voisi tulla. Vaikka sellainen, missä kaikki yhdessä istuttaisivat puita tai kasveja. Eikä haittaisi, vaikkei tuntisi kaikkia, kun sieltä saisi sitten uusia kavereita, Olli Salin pohtii.

Yhteisölliset piknik-tapahtumat ovat Uudessakaupungissa suosittuja. Niitä koululaiset toivoisivat kaupunkiin lisääkin.

Koulussa musiikkiluokkalaiset kertovat viihtyvänsä hyvin. Kiitosta saavat niin mukavat opettajat, musiikkiluokkatoiminta, koulurakennuksen värikkäät seinät kuin ilmainen kouluruokakin. Suunnitteilla olevaan uuteen koulukeskukseen oppilaat toivovat erityisesti värikylläisyyttä, kasveja ja oleskelupaikkoja.

– Täällä koulussa ja koko Uudessakaupungissa on kaikkea tosi kivaa, mutta se ei tarkoita, etteikö voisi silti vähän myös uudistua, tiivistää Daniel Räsänen ja saa luokkatoverinsa nyökyttelemään. 

Hyvä yhteishenki

Muutaman sadan metrin päässä Uudenkaupungin lukion ala-aulassa tunnelma on seesteinen. Suurin osa oppilaista on parhaillaan oppitunnilla, ainoastaan muutama hyppytunnin viettäjä on kerääntynyt aulan sohville lepäilemään.

Lukion toista luokkaa käyvät Julia Laitinen, Veera Haapajärvi ja Jimi Laasonen sekä ykkösluokkalainen Alex Frimodig puntaroivat toiveitaan tulevan sivistys- ja hyvinvointikeskuksen osalta tarkkaan. Vaikka nelikko ehtii painaa valkolakin päähänsä jo ennen uuden koulun valmistumista, he toivovat tulevien opiskelijoiden puolesta perusasioiden olevan kunnossa tulevassa koulurakennuksessa.

– Lämmitys, ilmastointi ja tilavat vessat, Veera Haapajärvi luettelee.

– Ja erityisiä tiloja tiettyjä oppiaineita varten. Jotta vaikka kemiassa pystytään tekemään harjoituksia mahdollisimman monipuolisesti, lisää Alex Frimodig.

Myös avoimet ja valoisat oleskelutilat nousevat nuorten toivelistalla korkealle. Mutta vaikka uusissa puitteissa opiskelu on mukavaa, Alex Frimodig toivoo, että ulkoisten asioiden ohella muistetaan myös laadukas opetus. 

– Paljon tärkeämpää on kuitenkin keskittyä siihen, mitä opettajat pystyvät meille antamaan kuin siihen, millaisilla tuoleilla me istutaan.

Pienen, 185 oppilaan lukion ilmapiiristä nuoret puhuvat lämpimästi. Tunnelma on Ukilukiossa kohdallaan eivätkä eri luokka-asteet rajoita hengailua kaikkien kanssa.

– Täällä on tosi hyvä yhteishenki, eikä ole minkäänlaista kynnystä mennä juttelemaan eri ikäluokan oppilaiden kanssa, vaan kaikki vähän kuin tuntee kaikki, Haapajärvi mainitsee.

Suitsutusta keräävät etenkin opettajat. Nuoret kokevat, että heidän hyvinvointinsa kiinnostaa opettajia ihan oikeasti.

– Opettajat on tosi huomaavaisia ja niitä oikeasti kiinnostaa meidän koulunkäynti. Ne kysyy mitä kuuluu ja tietää myös jokaisen yksilölliset tarpeet. Ja aina uskaltaa mennä myös opettajille juttelemaan. Ne on ehkä tässä vaiheessa jo enemmän kavereita kuin kasvattajia, mikä on tosi hyvä juttu, pohtii Julia Laitinen.

Lukiolaisnelikko kiittää oppilaitoksen rentoa ja yhteisöllistä ilmapiiriä. Vasemmalta: Julia Laitinen, Alex Frimodig, Jimi Laasonen ja Veera Haapajärvi.
Turvallinen kasvupaikka

Kotikaupunkiaan lukiolaisnelikko pitää ennen kaikkea turvallisena kasvupaikkana lapsille ja nuorille. Pikkukaupungin yhteisöllinen elämänmeno on luonut pohjan huolettomalle lapsuudelle.

– Kaupungin pienuus on hyvä asia. Kun väkeä on aika vähän, ihmiset oppii tuntemaan helposti ja aina on joku jolle soittaa. En ole koskaan tuntenut oloani turvattomaksi täällä, edes yöaikaan, Laitinen sanoo muiden kompatessa.

Myös vaikuttamismahdollisuuksia oman ikäluokan asioihin on nuorten mielestä tarjolla hyvin. Alex Frimodig ja Julia Laitinen toimivat lukion oppilaskunnassa ja Veera Haapajärvi ja Jimi Laasonen ovat puolestaan mukana nuorten mielenterveysseura Yeesin toiminnassa. Yeesin avulla nuoret ovat esimerkiksi saaneet mahdollisuuden hankkia koulun aulaan biljardipöydän ja kahvikoneen sekä toteuttaneet hiljaisen työn tilan.

– Lisäksi voi hakeutua vaikka nuorisovaltuustoon, jolloin on mahdollisuus päästä vaikuttamaan asioihin vähän yleisemmin. Täällä on helppo päästä mukaan, kun on itse aktiivinen, Julia Laitinen kertoo.

Alex, Julia, Veera ja Jimi ovat onnellisia saadessaan kasvaa Uudenkaupungin turvallisessa ilmapiirissä.

Talvisin kaupungissa on harrastustarjontaa nuorten mukaan hyvin, mutta edessä olevaa kesää ja sen myötä heräilevää kaupunkia he odottavat erityisellä innolla. Kesäisin suosikkipaikoiksi nousevat puistot ja uimarannat, erityismaininnan saa Pakkahuoneen koko ranta-alue.

Mutta mikä Uudessakaupungissa sitten on kaikkein parasta?

– Mä olen aina pitänyt siitä, että on paljon luontoa ja puistoja, Jimi Laasonen mainitsee.

– Täällä on mukavaa, kun kaikki on kavereita keskenään. Jos vaikka menee puistoon, aina siellä melkein on joku, jonka tietää ja jonka kanssa voi hengailla, Veera sanoo.

– Ja on täällä tosi rauhallista. On voinut aina ihan huoletta kasvaa ja elää, Alex lisää.

Turvallinen yhteisöllisyys on päällimmäisenä mielessä myös Julia Laitisella.

– Mulle lämpimin lapsuusmuisto on varmaan Haapaniemen kyläkoulu ja se koko kyläyhteisö. Kun on ollut osa pientä ja tiivistä porukkaa lapsesta asti, on myös saanut sydänystäviä, jotka ovat kulkeneet vierellä läpi koko elämän.

Jotain parannettavaakin tosin vielä löytyy. Jo pidempään vireillä ollut muutosehdotus koskee kouluruokalan salaattipöytää.

– Vielä kun saataisiin lanttu pois koulun porkkanaraasteesta. Se on meidän seuraava tavoite, Jimi Laasonen linjaa ja lupaa jatkaa ankaraa taistelua koko-oranssin raasteen puolesta.

 

 

Haave omasta kirppiksestä toteutui Uudessakaupungissa

Teksti ja kuvat: Päivi Sappinen

Loppusyksystä 2018 Liisa Kiiskilä-Oksaselle iski koti-ikävä. Mitä pidempään hän asiaa mietti, sitä enemmän paluu vanhaan kotikaupunkiin Uuteenkaupunkiin alkoi tuntua oikealta. 

Nuoruusvuosien kotikaupunki näytti kolmenkymmenen vuoden toisaalla asumisen jälkeen ihanalta. Kauniit, matalat puutalokorttelit tuntuivat Kiiskilä-Oksasesta kodikkailta ja kaupungin tunnelma poreili positiivisuutta.

Kun hän vuokrasi joulun alla linja-autoaseman kiinteistöstä pienen tilan vanhan tavaran puodilleen, tuntui kuin koko kaupunki olisi toivottanut hänet avosylin tervetulleeksi.

– Sain valtavasti positiivisia viestejä sekä kasvotusten että sosiaalisessa mediassa. Ihmiset myös tykkäsivät ja jakoivat puodin julkaisuja eteenpäin aktiivisesti somessa, ja se tuntui todella hyvältä. Tuli heti alusta asti yhteisöllisyyden tuntu ja siihen otettiin heti myös mukaan, Liisa Kiiskilä-Oksanen kiittelee nyt, puolisen vuotta muuttonsa jälkeen.

Pikkupuodista kirpputoriksi

Kiiskilä-Oksasen vanhan tavaran puoti LiisaKo oli perustettu Forssassa vuonna 2016. Aluksi putiikki toimi piharakennuksessa kodin yhteydessä, mutta siirtyi hetken kuluttua paremmalle liikepaikalle kaupungin keskustaan.

Vanhat rustiikkiset esineet olivat kiehtoneet Kiiskilä-Oksasta aina. Oman yrityksen myötä hän pääsi tekemään haaveilemaansa työtä vanhojen tavaroiden parissa.

– Kiersin ahkerasti vanhan tavaran liikkeitä, huutokauppoja ja rompetoreja etsimässä juuri liikkeeni tyyliin sopivaa myytävää. Lisäksi tein pieniä tuunaus- ja askartelutöitä myyntiin, hän kertoo puotinsa toiminnasta.

Ajatus oli kokeilla pienin askelin, kuinka putiikki uudessa kotikaupungissa otettaisiin vastaan. Asiakaspalaute oli positiivista ja asiakkaiden kanssa jutellessa nousi pintaan myös vanha ajatus yrityksen toiminnan laajentamisesta.

– Olin suunnitellut olevani pikkuputiikin kanssa vielä ainakin kesän yli linja-autoaseman liiketilassa ja katsoa, miten matkailu- ja kesäsesonki vaikuttaa myyntiin. Mutta sitten tämä kirppis-idea lähtikin toteutumaan aika nopealla aikataululla, Kiiskilä-Oksanen naurahtaa.

Idea oman kirpputorin perustamisesta oli kiehtonut häntä jo viime kesästä saakka. Muuttorumba paikkakunnan vaihdoksineen oli kuitenkin sysännyt ajatuksen hetkeksi taka-alalle, kunnes asiakkaan kommentti nosti idean jälleen päivänvaloon.

– Vuodenvaihteessa aloin tosissani miettiä, että jos tänne uutta kirpputoria tosiaan kaivataan, niin mitä jos nyt ryhtyisin sen osalta toimeen.

Ja toimeen toden totta ryhdyttiin. Kiiskilä-Oksanen otti yhteyttä Ukipoliksen uusyritysneuvoja Esa Kerkolaan, jonka avustuksella kirpputori nousi ideasta toteutukseen vain parissa kuukaudessa.

– Esasta oli valtavan suuri apu käytännön asioiden kanssa. Hän osasi neuvoa tila-asioissa ja sellaisissa Uki-jutuissa, joita minä en paluumuuttajana vielä tiennyt tai tajunnut, Kiiskilä-Oksanen kiittää.

Sopivan kokoinen, valoisa ja siisti tila kirpputorille löytyi nopeasti vanhasta Tuokilan talosta, Aliseltakadulta. Tukevat kirpputoripöydät Kiiskilä-Oksanen sai teetettyä Novidan rakennuspuolen opiskelijoilla, ja jo reilun kahden kuukauden kuluttua LiisaKo-kirppiksellä vietettiin avajaisia.

– Kaikki kävi lopulta tosi nopeasti ja kätevästi, kun apuakin sai monelta suunnalta. Ja tästä tuli juuri sellainen valoisa ja avara kuin olin haaveillutkin, hän tuumii tyytyväisenä.

Lämmin ja kotoisa Uusikaupunki

Ensimmäiset kuukaudet vanhassa kotikaupungissa ovat tuntuneet hyvältä. Sutinaa on uuden kirpputorin kanssa riittänyt, mutta yrittämisen ohella Kiiskilä-Oksanen on ehtinyt löytää itselleen omannäköisensä pienen kodin vanhasta talosta ja tutustua uusiin ihmisiin.  

– Täällä on kiva tunnelma, kun on tullut jo paljon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on nuoruudessa oltu enemmän tekemisissä ja nyt ollaan ikään kuin löydetty toisemme uudestaan. Ja runsaasti olen tutustunut mukaviin ihmisiin myös nyt tämän kirpputorin myötä, hän sanoo. – Tosin täällä on niin kotoinen ja lämmin ilmapiiri, että melkein voi vaikka kaikkia kaupungilla tervehtiä, vaikkei tuntisikaan.

Tällä hetkellä Kiiskilä-Oksasen aika kuluu pääasiassa maaliskuussa avatun kirpputorin pyörittämisessä. Jos vapaa-aikaa olisi enemmän, tie veisi hänet – yllätys, yllätys – kiertelemään rompetoreja ja kirppareita.

– Kyllä tämä on juuri nyt sekä työ, harrastus että oikeastaan koko elämä. Ja haluan satsata tähän täysillä.

Uuteenkaupunkiin Liisa Kiiskilä-Oksanen palasi jäädäkseen. Elämä ja tuore yritystoiminta alkavat asettua vähitellen uomiinsa ja kaupunki tuntua taas kodilta.

– Koskaanhan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta toivon, että saan jatkaa kirpputoria Uudessakaupungissa pitkään. Kiitos uusikaupunkilaisille, että olen saanut tuntea oloni tervetulleeksi. Tänne on ollut hyvä palata, Kiiskilä-Oksanen hymyilee ja rientää avaamaan kirpputorinsa ovea.

Uusi kauppapäivä on alkamassa.

 

 

Miten olisi työpaikka? Tervetuloa Rekrymessuille!

La 9.2.2019 Tuu#Messiin Rekrymessut. klo 10-14.

Tervetuloa kaikille avoimeen ja maksuttomaan tapahtumaan, joka soveltuu sekä paikallisille että seudulle muuttoa harkitseville, työpaikan vaihtoa suunnitteleville tai työtä etsiville perheenjäsenille. Paikalla on kolmisenkymmentä näytteilleasettajaa Vakka-Suomen alueelta.

Rekrymessuille pääsee helposti lähialueilta myös maksuttomilla bussikuljetuksilla.   Tuu Messiin Uuteenkaupunkiin, meiltä löytyy työtä ja elämää!

Paikka: Novida (Liljalaaksonkatu 23, Uusikaupunki)

Tapahtuma on kaikille avoin, koko perheelle suunnattu messutapahtuma, jossa pääteemana ovat seudulla avoinna olevat monipuoliset työpaikat ja tilaisuuteen on tulossa myös lapsille omaa ohjelmaa.

Näytteilleasettajiin pääset tutustumaan täältä.

 

 

Rekry-messuilta inspiraatio uuteen ammattiin

Jani Virtanen löysi rekrytointimessuilla Uudenkaupungin osastolle ja työskentelee nyt kaupungin tietohallinnossa.

Teksti ja kuva: Päivi Sappinen

Vuosi sitten uusikaupunkilainen Jani Virtanen osallistui Turussa järjestettäville rekrytointimessuille. Virtasella oli takanaan 15 vuoden kokemus viestintäalalta, mutta kun työpaikkana toiminut painotalo myytiin ja toiminta siirtyi kokonaan toiselle paikkakunnalle, Virtasen työt loppuivat.

Muutaman kuukauden työnhaun jälkeen hän osui messuilla Uudenkaupungin kaupungin osastolle ja palvelusihteeri Teija Isotuvan juttusille. Puheeksi tuli Virtasen kiinnostus tietotekniikkaa kohtaan ja toisaalta vahva tausta viestintäpalveluiden saralla.

  • Teija tiesi kertoa, että kaupungin tietohallinnossa oli koko ajan kiirettä ja tarvetta uusille tekijöille, Virtanen muistelee.

Hän otti saman tien yhteyttä tietohallintopalvelujen päällikköön ja alkoi selvittää alan opiskelumahdollisuuksia. Jo muutaman viikon kuluttua Virtanen aloitti työskentelyn osana tietohallinnon tiimiä ja samalla starttasivat alan opinnot.

  • Itse koulu on Hyvinkäällä, mutta opinnot voi suorittaa verkossa. Eli käytännössä päivät olen töissä ja iltaisin teen koulutehtäviä, hän kiteyttää.

Vuosi uudessa työpaikassa on sujunut nopeasti uutta opetellessa ja Virtanen kokee alan vaihdon olleen vuoden takaisessa elämäntilanteessa loistava veto. Uusi työ on monipuolista, ja toimenkuva pitää sisällään vähän kaikkea maan ja taivaan väliltä.

  • Tietohallinnossa toimitaan koko kaupungin henkilöstön it-tukena, välillä kootaan ihan konkreettisesti koneita käyttökuntoon ja toisinaan selvitellään verkon yhteysongelmia. Työ pitää sisällään hyvin laajasti kaikkea tietohallinnon saralla.

Opintojakin on vuodessa kertynyt kasaan jo hyvä määrä ja tavoitteena Jani Virtasella on valmistua seuraavan puolen vuoden sisällä. Oppia on tullut runsaasti ja sitä on päässyt syventämään käytännön työssä.

  • Erityisesti nettimaailma, sen kytkennät ja toimivuus ovat olleet minulle uutta, sitä kun ei niin ole päässyt kotona tekemään.

Mielenkiintoisen ja haasteellisen työn lisäksi Virtanen on päässyt uudessa työssään osaksi uutta työyhteisöä. Hän kehuukin tietohallinnon sakkia estoitta, ja antaa hyvää palautetta myös porukan esimiehelle.

  • Meillä on ihan mahtava porukka ja pomo on todella hyvä tyyppi. Kaikkien kanssa tullaan loistavasti juttuun, hän kehuu.

Omien hyvien kokemustensa perusteella Jani Virtanen suosittelee myös muiden työnhakijoiden olevan rohkeasti yhteydessä kiinnostaviin yrityksiin ja käyvän esittäytymässä. Kaikki työpaikat eivät tule julkiseen hakuun, vaan saattavat löytyä, kun rohkaistuu kokeilemaan kepillä jäätä.

Alan vaihtokin onnistuu laajan verkko-opintotarjonnan ansiosta aiempaa jouhevammin.

  • Halusin työn, josta voisin sanoa tykkääväni. Nyt on tosi hyvä fiilis, kun saan tehdä työtä, josta todella nautin. Olen todella tyytyväinen, Jani Virtanen hymyilee.

Uusia uria löydät myös Tuu messiin – työtä ja elämää -messuilta!
Tervetuloa maksuttomaan tapahtumaan lauantaina 9.2. klo 10-14 Uudenkaupungin Novidaan!

Onko yrityksessänne tarvetta työntekijöille? Myös kesätyöpaikat!

YRITYS! Vielä muutama paikka jäljellä.
Ilmoittaudu mukaan 25.1.2019 mennessä.
Koko perheen tapahtuma Tuu#Messiin Työtä ja elämää -rekrytointitapahtuma Lauantaina 9.2.2019, klo 10.00 – 14.00
Paikkana Novida (Liljalaaksonkatu 23, Uusikaupunki)

Tapahtumassa esitellään monipuolisesti erilaisia työmahdollisuuksia, työnantajia ja seutumme palveluita, jotta saisimme houkuteltua kokonaisia perheitä muuttamaan tänne. Mukaan ovat tervetulleita yritykset koko Vakka-Suomen alueelta!

Ilmoittautumiset viimeistään 25.1.2019 http://bit.ly/tuumessiin2019

Hinnasto ja tarkemmat tiedot: TuuMessiin Työtä ja Elämää 2019

Lisätietoja:
Raimo Rantanen / raimo.rantanen@ukipolis.fi, 040 5464 100, Ukipolis Oy
Leena Valtonen / leena.valtonen@ukipolis.fi, 040 0831 527, Ukipolis Oy

Maksuttomat bussit rekrymessuille 9.2.2019

Tuu Messiin rekrymessuille pääsee helposti vaikka vähän kauempaakin. TE-toimisto organisoi maksuttomat bussikuljetukset eri alueilta tapahtumaan ja takaisin. Lähde mukaan vaikka koko perheen voimin. Vapaa pääsy!

Tuu#Messiin Työtä ja elämää rekrymessut järjestetään helmikuussa 2019

Aika: Lauantai 9.2.2019, klo 10.00 – 14.00
Paikka: Novida (Liljalaaksonkatu 23, Uusikaupunki)

Rekrymessuilta löytyy lapsille omaa ohjelmaa ja sinä, kaverisi tai puolisosi voitte tutustua alueen avoimiin työpaikkoihin ja paikallisiin yrityksiin. Tarjolla on myös kesätyöpaikkoja! Löydä uusi työ ja elämä Vakka-Suomesta.

Reitit, aikataulut ja ilmoittautuminen:

Salo – Paimio – Kaarina – Turku – Raisio – Masku – Nousiainen – Mynämäki – Laitila – Uusikaupunki

Helsinki – Espoo – Lohja – Uusikaupunki

Hämeenlinna – Forssa – Loimaa – Aura – Lemu – Vehmaa – Uusikaupunki

Pori – Luvia – Eurajoki – Rauma – Uusikaupunki

Lisätietoja:
Raimo Rantanen / raimo.rantanen@ukipolis.fi, 040 5464 100, Ukipolis Oy
Leena Valtonen / leena.valtonen@ukipolis.fi, 040 0831 527, Ukipolis Oy

 

 

Tuu Messiin -tapahtuma esittelee työpaikkoja ja elämää jälleen helmikuun alussa

Vakka-Suomen alueen työpaikkoja, yrityksiä, asumista ja arkea yhteen kokoava Tuu#Messiin -tapahtuma järjestetään tänäkin vuonna helmikuun alussa Uudessakaupungissa. Tapahtuma on siirtynyt Pohitullin palloiluhallista Novidan tiloihin, mutta tapahtuman teemat pyörivät aiemmilta vuosilta tutuissa aiheissa – esillä on Uudenkaupungin, Laitilan ja koko Vakka-Suomen alueen työmahdollisuuksia sekä paikallisen asumisen ja sujuvan arjen esittelyä.

Tuu Messiin -rekrytointitapahtuma järjestetään Novidan tiloissa lauantaina 9.2.2019 klo 10-14.

– Tapahtuma on kävijöille maksuton ja soveltuu sekä paikallisille että seudulle muuttoa harkitseville, työpaikan vaihtoa suunnitteleville tai työtä etsiville perheenjäsenille. Tuu Messiin tuo työn tarjoajat ja tekijät saman katon alle, tiivistää tapahtumaa kokoava Raimo Rantanen Ukipoliksesta.

Seudun yrityksille messutapahtuma on oiva tilaisuus esittäytyä ja tavata työnhakijoita. Esille toivotaan myös runsaasti kesätyöpaikkoja.

– Tämä on paikallisille yrityksille erinomainen tilaisuus tuoda esiin uravaihtoehtoja ja kesätöitä, ja myös tavata mahdollisia työnhakijoita kasvokkain. Messuille kannattaa ehdottomasti tulla esittelemään yritystä, vaikka juuri nyt ei mittavaa rekrytointitarvetta olisikaan, Rantanen suosittelee.

Teollisuuden työpaikkoja Vakka-Suomen alueella on tarjolla tuttuun tapaan runsaasti. Raimo Rantanen kuitenkin painottaa, että messuilla esiin nousee erityisesti seudun työpaikkatarjonnan monipuolisuus.

” Jos esimerkiksi pariskunnasta toinen käy muualta Vakka-Suomen alueella töissä, messuilta voi löytyä työpaikka myös puolisolle. Ja samalla pääsee kätevästi tutustumaan seudun muuhun arkeen ja mahdollisuuksiin. “

Viime vuoden Tuu Messiin -tapahtuma houkutteli Pohitulliin arviolta lähes 1500 kävijää. Bussikuljetuksia tullaan järjestämään messukävijöille viime vuoden tapaan, ainakin Uudenmaan, Forssan, Turun ja Satakunnan seuduilta.

Lisätietoa tapahtumasta löytyy sivulta www.tuumessiin.fi/rekrytointimessut/

Ilmoita yrityksesi mukaan tapahtumaan välittömästi tai viimeistään 25.1. Suora ilmoittautumislinkki tapahtumaan on: http://bit.ly/tuumessiin2019

Lisätietoja tapahtumasta antaa Ukipolis Oy:n Raimo Rantanen, raimo.rantanen@ukipolis.fi tai 040 5464 100.

Vuonna 2018 Tuu#Messiin -tapahtuma kiinnosti 1500 vierailijaa eri puolilta Suomea.

Meiltä löytyy työtä ja elämää